Uusin Taikalehti

Taikaa ja Ihanaa on moitittu kovin sanakääntein Facebookissa Askartelun salat -ryhmässä ja minusta se oli varsin ikävää, pahoitin mieleni Taikatiimin puolesta. Toki meillä kaikilla on oikeus mielipiteeseen, niin minullakin ja siksi päätin kirjoittaa uusimman lehden luettuani.
Ensin otin muutaman kuvan lehdestä, tästä saan varmasti Anulta huutia, mutta päätin ottaa sen riskin kuitenkin. Näkisitkö lehden minun silmin?

Vaikka minun lapseni jo kohta on 18v ja minut tunnetaan siitä, että lapset juoksevat minua karkuun, niin minusta yksi parhaita lehdessä olevia juttuja on askarteleva Paavo. Paavo on ihanan innostunut ja 2,5 -vuotiaaksi toimelias. Paavoa en tosin ole koskaan tavannut, mikä ehkä onkin Paavon kannalta parempi. Toivon vaan Paavon jatkavan tätä harrastustaan vielä sittenkin, kun kasvaa isoksi. 

Tuohon nahkatakin kierrätykseen tykästyin. Minulla on paljon nahan paloja ja nyt voisinkin kokeilla loistavien ohjeiden myötä, että kuinka tuollainen kukka syntyy... Uskoisin jopa kesällä olevan tähän aikaa. 

Lisäksi Anu jatkaa kukkakouluaan ja tekee organzakukkasia. Näistäkin hyvät ohjeet, kaikkihan meistä askartelijoista ei seuraa tilannetta netistä ja näin ollen ole ajanhermolla ihan täysillä.
Virkkaus on nyt kovin pinnalla ja minäkin olen toki aikoinani virkannut yhtä sun toista ja nytkin tekisi mieli tarttua virkkuukoukkuun... Taikan Virkkausextrassa oli ihana pöllökukkaro ja mä olen kuitenkin vannoutunut ammufani. Nyt Taikalehdessä oli myös kuvan mukainen merisiili, jolle voisi olla paikka meidän olohuoneessa... Nyt oikeasti harmittaa ettei käteni ole virkkauskunnossa.
Lehden tekeminen on haastavaa. Tämäkin lehti on mennyt painoon ajat sitten, taitaa Taikatiimi parasta-aikaa miettiä jo pitkälle syksyyn, jos ei jopa joulua, vaikka meille muille ei ole kesäkään vielä täällä. Jokainen lehti on tuonut minulle, pitkän ajan harrastajalle, jotain, mikä jää muhimaan tuone takaraivoon tai muistuttaa jo jostain aiemmin opistusta, mutta unohdetusta ja kenties se näkyy jossain kortissani tai muussa työssäni myöhemmin, minun tavallani toteutettuna.
Toki pitkään harrastaneelle ja innokkaasti maailmalla askarteluita seuraavana, ei kaikki ideat ole uusia, mutta voiko ne sitä ollakkaan? Mieti itse kuinka vaikea on keksiä uusia juttuja ja olisitko niistä valmis tekemään lehden lähes kuukausittain tai kirjan, joka vanhenee hetkessä ja minkä työmäärän olet siihen panostanut? Minä en ole ja siksipä juuri en koe voivani toisten työpanosta mollata.
Voisin verrata tätä siihen, että joku tulee ja mollaa blogiani, jota olen kirjoittanut vuosia itselle ja teille. En tietenkään voi miellyttää kaikkia, enhän siihen edes pyri, mutta oikeuttaako se ketään haukkumaan minua? Asiat voi joku tehdä paremmin, mutta minä teen tätä omalla tyylilläni. Tähänkin pätee se, että jos sinulla ei ole mitään positiivista sanottavaa, niin mitäpä jos et sanoisikaan mitään? Aina voi vaihtaa kanavaa, lehteä, blogia jne.