Mikä pahan tappais...

Olen siis saapunut tänään kotiin. Eilen mut tähystettiin ja jo illalla olin kuin uusi ihminen. Tänään olen sitten herännytkin neljän jälkeen aamusta ja hoitajat eivät oikein tykänneet, kun mulla ei ollut mitään tekemistä. Mä oisin kaivannut vaikka Riiviön Sidekickiä seurakseni, koska sairaalahuoneeseen vasta lähtiessäni alettiin asentaa langatonta verkkoa. Ensi kerran tiedän siis käskee ambulanssipoikia odottamaan sen verran, että mä otan kannettavan mukaan ;-D
Jos ei olisi joulun pyhiä ollut, niin mä olisin ollut kunnossa jo kaiketi tiistaina, mutta mä otin nyt tämänkin lomana ja tämä saattaa olla aika halpakin verrattuna moniin muihin täysihoitoihin...
Täytyy kyllä kiittää Kalle ja Timoa, jotka kuskasivat mua ambulanssilla ympäri kyliä. Siis ensin pojat tosiaan veivät mut Lahden kaupunginsairaalasta Päijät-Hämeen keskussairaalaan, jossa heti sanottiin ettet jää tänne. Kotipaikkakunta siis hoitaa, kun ei ollut hätätilanne. No, eräs mies oli kiireellisempi kuljetettava ja pojat kävivät hänet kuskaamassa ensin Jorviin ja mä odottelin sitten Päksissä (4h) sen aikaa. Yöllä pääsin sitten Peijakseen perille ja osastolle nukkumaan. Ambulanssipojat olivat varsin mukavaa seuraa, meillä kun oli yhteisiä tuttuja... mun vanhoista luokkakavereista ei ollut kuin toinen vuorossa.
Mutta siis muutaman kokeiltavan arvoisen jutun olen tällä viikolla askartelun saralla kehitellyt ja testaan ne heti, kun kynnelle kykenen. Istuminen onnistuu ja kädet toimii, joten  malttakaa hetki. Mua väsyttää kuitenkin aika ajoin ja mä en saa nostaa mitää tai kumartua tms. Sairaslomaa nyt 13.1. asti.

Edit.
Mä vietän kyllä joulua ensin Riiviön kanssa, vaikka lahjat on jo avattu, niin kinkun pala pääsee uuniin vasta aamulla. Se on meinaan jäässä.