Eilen on sitten kotiuduttu Ikaalisista ja hauska, mutta rankka viikonloppu on takana.
Tässä kuvaa oman askartelupöydän varanneista minun pöydältä kuvattuna.
Kauppiaita oli salin toinen pääty
ja minun ja Riiviön kuljettajana, pöytäseurana ja kämppiksenä toimi Anu, Taikalehden toimittaja. Joka ei vielä tässä vaiheessa ollut tottunut olemaan kuvattuna itse ,-D
Lauantaina kävi serkkuni lapsensa kera meitä moikkaamassa, kun ei Ikaalisista ihan älytön matka Kihniöön ole. Kävimme yhdessä syömäss. Ainakin Anusta ja Neasta tuli heti kaverit
mutta Nea osaa valloittaa kyllä muutenkin...
Canonin pisteesä sai tulostaa itselleen kuvia ja tässä Heini asialla... tarkkaa puuhaa.
Kaupat suljettiin klo 18.00 ja sen jälkeen päästiin Sinellin Sagan ja Tuulan kanssa tekemään yhteistyötä...mini albumia Bigshotilla ja lähikuvat sivuista voi käydä katsomassa Riiviön blogissa.
Sunnuntain aamiainen käytiin syömässä Eeppilöiden kanssa... lauantainen synttärisankari on tässä oikealla.
Arpajaisista voitin Paperitaivaan palkinnon
Itse en varsinaisesti saanut koko viikonlopun aikana mitään aikaan... niitä vähäisiä kokeiluja yritän tänään vielä muokata valmiiksi ja laittaa näkyviin. Mummeli oli onneksi kuvannut mun lauantaiset tekemiset tänne ja sunnuntain tänne.
Lisäksi eilen keli huononi Tampereen jälkeen niin, että kotimatka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta myös jotain hauskaa matkalla tapahtui... Pirkan hovissa pysähdyttiin wc:en ja hakemaan juotavaa... En tiedä kuinka moni teistä tietää, että vaikka etunimeni on harvinainen, on sukunimeni vielä harvinaisempi ja meitä on vain 17 kpl. Kuitenkin parkkeerasimme auton sellaisen pakettiauton viereen, jossa sukunimemme komeili isolla (yrittäjyys taitaa olla sukuvika ,-D). Autoa ajoi pikkuserkkuni, jota tosin en ole koskaan tavannut, muta tulipahan nyt tämäkin sitten hoidettua tässä samalla.
Ja toinen tilanne matkan varrella oli, että sain puhelun... autoni oli kuulemma mystisesti ilmestynyt viikonlopun aikana Klaukkalaan. Tosin mä jätin sen sinne lauantaiaamuna Anun parkkipaikalle ja nyt Anun naapurit olivat huolissaan, että onko autoni varastettu. Eipä meille tosiaan tullut mieleen ilmoitella kenen auto se on ja miksi siellä. Väsyneenä reissusta nauroimme tälle jo ihan hervottomasti.
Viikonloppu oli kuitenkin vaivan arvoinen ja kiva oli tavata kaikkia ihmisiä taas. Toivottavasti seuraavan kerran Leimailutaivaassa syksyllä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, niitä on aina kiva lukea. Jätäthän oman blogisi tiedot, että pääsen vastavierailulle.