Joulu tulee tännekkin, uskomatonta.

Siis olen lukenut muiden blogeja, että kuinka kaikki ahertavat ja miettivät joulupöydän antimia. Mulla ei ole moista tressia, kun en laita joulua lainkaan. Tänä vuonna poikkeus oli karjalanpaisti ja rosolli, jotka siis syötiin jo viime viikonloppuna Nikyn kanssa.
Olen yhden joulun laittanut Riiviön aikana kotiin ja mamma ei tullut. Pappa ja Eno kävivät kyllä aattona, mutta hekin ajoivat yöksi Lahteen. Silloin päätin, että niin kauan kuin mammassa henki pihisee, niin saa sen joulunsa valmiiksi laittaa ja me mennään valmiiseen pöytään.
Toki osallistun mahdollisuuksieni mukaan valmisteluihin, kuten tänäkin vuonna jo perjantaista alkaen. Mulla on yleensä uunin vahtiminen ja rosollin teko, koska mamma käy maalla mummoa katsomassa. Riiviön vastuullinen tehtävä on koristella kuusi aattoaamuna.
Meidän joulupöytään siis kuuluu gluteenittomana kaikki
kinkku,
karjalanpaisti,
keitetyt perunat,
lanttu-, porkkan- maksa- ja makaroonilaatikko (makaroonit jätän väliin),
rosolli, sienisalaatti, vihersalaatti,
graavilohi,
joululeipä,
kotikalja (tosin ei keliaakikkona minulle, nyyh!)
ja jälkiruoaksi sekametelisoppaa kermavaahdolla.
Ja toki meillä on Vironperän maustekakkua ja joulutorttuja kokoajan, luumulla ja vadelmalla. Ja joulun pyhien aikaan aamut alkaa riisipuurolla ja karjalanpiirakoilla kinkulla.
Maksalaatiko ja vadelmatortut on tulleet mukaan Riviön myötä, hän ei pidä luumuhillosta ja maksalaatikkoa meillä syödään noin kerran kuussa muutenkin, mutta rusinaton sekin. Rosollin kanssa ei ole kastiketta eikä sienisallaattikaan ole kuin sieniä, sipulia ja persiljaa.
Nälkähän tässä tulee, mutta mulla onkin perunat kiehumassa ;-D
Mutta nyt takaisin kaulakorun kimppuun. Huomenna olis juhlat, jonne haluaisin uuden korun kaulaan ja Riiviölle kans...