torstai 28. elokuuta 2014

19 vuotta sitten

Kun lapsi viettää synttäreitään, niin samana päivänä tulee aina mietittyä itse synnytystä, olihan se yksi suuria asioita, joita mulle on tapahtunut. Nykyään tosin asiaa ajattelee hymyn kare suupielessä, vaikka silloin ei naurattanut yhtään.
Mä olin yrittänyt pykätä neitiä maailmaan 21 tuntia ja lopuksi väsyneenä menetin hermoni ja roikuin naislääkärin riveleissä, että sä otat sen pois nyt tai mä lähden kotiin. Neiti syntyi yöllä klo 0.36 keisarin leikkauksella.
Silloin oli maanantaiaamu ja meillä ei vielä eletty kännykkäaikaa, joten mä valvoin klo 5, että isäni herätyskello soi ja saatoin soittaa Mammalle ja Papalle, että tyttö tuli. Pappa siihen aikaan oli matkatöissä ja kotona vain viikonloppuisin ja tavoittaminen viikolla oli hankalaa, joten koin tämän tosi tärkeäksi.
No mä olin saanut sitten sairaala bakteerin ja kuume kipusi 40 ja se teki pieniä ihmeitä... mä soitin jopa silloiseen työpaikkaanikin, vaikka en kokenut työkavereitani mitenkään läheisiksi. Mutta ei siinä mitään, kuumehoureissa tulee tehtyä yhtä sun toista. Mutta kun kolmatta kertaa soitin Mammalle, että tyttö tuli sen aamun aikana, niin Mamma jo ihmetteli sairaalan toimintaa, että mitä ne on mulle antaneet.
No näin 19 vuotta myöhemmin aamu ei sentään yhtä kaoottinen ole, mutta liki... kakku on kaapissa, mutta päälle tarkoitettu kerma on vielä kaupassa. Kakkukin, banaani-kinuski on hiukan toispuoleinen, mutta nyt on jo kiire kouluun, joten mars matkaan. Mutta hyvää syntymäpäivää Riiviö!!

Ps. Blogini aloittamisesta tulee myös tänään 8 vuotta, huh huh.

6 kommenttia:

  1. onnea niin 19-veelle kuin 8-veellekin!!! =)

    VastaaPoista
  2. Onnea sekä Riiviölle että Taavan blogille <3

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia kaikille onnitteluista.

    VastaaPoista
  4. Täältäkin vielä onnentoivotukset Riiviölle ja Taavan blogille!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva lukea. Jätäthän oman blogisi tiedot, että pääsen vastavierailulle.