Tein sitten toisenkin surukortin heti perään, kun fiilis oli just sellainen.
Lisäksi tässä nyt Maijulle ja Maaretille väritettyä leimakuvaa... kun kerran halusivat niitä nähdä. Kyse ei ole siitä, että pitäisin itseäni jotenkin huonona värittäjänä, jos en sitten vastaavasti erinomaisenakaan, mutta mä en vaan tykkää. En lapsenakaan värittänyt värityskirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, niitä on aina kiva lukea. Jätäthän oman blogisi tiedot, että pääsen vastavierailulle.