Pakkoloma alkakoon

Useinkaan en kerro omia henk.koht. asioitani täällä blogissa, varsinkaan jos ne eivät häiritsse bloggaamistani... Kuitenkin osa teistä tietää, että olen odottanut käsileikkausta ja tänään on sitten vihdoin se päivä... oikea käteni leikataan. Näin oikeakätisenä se on tuottanut hiukan huolta etukäteen ja nyt viikon verran olen tehnyt erinäisiä valmisteluja sitä varten...

• siivonnut


• leiponut pakkaseen


• laittanut ruokaa pakkaseen


• käynyt kaupassa varmistaen ettei sinne tarvitse palata viikkoon


• hankkinut lukemista


• ottanut digiboxiin ohjelmia, että on katseltavaa


• askarrellut ohjeita ja malleja, joiden deadline on heinäkuussa


• askarrellut Leimailutaivaan haasteita, jotka alkavat 2.7. klo 10.00


• shoppaillut tulevaisuutta ajatellen


• yrittänyt parantua flunssasta, ihottumasta ja ruususta


• hommannut hakijan sairaalaan


• hommannut aikuisen nukkumaan meille ensimäiseksi yöksi

ja kaikki tämä, koska en tiedä kuinka pian paranen ja pystyn taas toimimaan kuten ennen. Itse leikkaus ei mua pelota, en ole sen kaltainen ihminen, mutta se avuttomuus, joka siitä seuraa, suoraan sanoen ärsyttää. En ole tottunut pyytämään apua joka päiväisissa asioissa, koska olen pärjännyt ilmankin ja nyt epävarmuus siitä, että näin saattaa käydä, ärsyttää suunnattomasti. Täytyy vaan sanoa, että tässä kohtaa en haluaisi olla yksinhuoltaja, vaikkakin Riiviö on varsin iso jo, mutta ei kuitenkaan aikuinen. Nyt jo pelkästään se, etten voi ajaa autoa, on todella raivostuttavaa.

Tosin minulla on edelleen paha flunssa ja ihottumaa leikattavassa kädessä ja nämä eivät papereiden mukaan ole sallittuja juttuja. Olen kuitenkin ollut yhteydessä sairaalaan, joten tänään katsotaan lopullinen tilanne.

Pitäkää nyt kuitenkin peukkuja, että minut vihdoin leikataan... olen tätä leikkausta odotellut kotona nyt 30.5.2009 lähtien eli reilun vuoden...

Itse olen positiivinen ja siksipä sanonkin, että tuo pikku apulaiseni toimii sihteerikkönä ja kertoo uusimmat uutiset leikkauksen jälkeen, kun olen palannut kotiin ja mahdollisesti saatte kuvaa siitä, että miltä se mun esteeni näyttää. Hei siihen asti.