tiistai 24. toukokuuta 2016

Surun vuosipäivä

Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun sain tietää ystäväni menehtyneen sairauskohtaukseen kotonaan. Virallinen kuolinpäivä tämä ei ole, mutta minut pysäyttänyt päivä on jäänyt mieleen.
Ystäväni puhui monta kertaa eläissään ettei hänelle järjestetä hautajaisia ja ei järjestetty, päätöstä kunnioitettiin. Eikä hautaakaan ole, tuhkat on siroteltu jonnekin mereen, salaa.
Täytyy sanoa, että en itse ymmärtänyt tätä toivetta. Vieläkin jokin yhteinen muisto tuo kyyneleen silmäkulmaan, saa aika ajoin myös nauramaan, mutta silti päälimmäisenä olen vihainen. Olen vihainen, etten saanut saattaa viimeiselle matkalle, saada surulleni pistettä. 
Ei saanut valokuvata, Fb poistettiin, koko ihminen pyyhittiin pois, ikään kuin ei häntä olisi ollut ikinä. 
Mä olen nyt yksin tehnyt vuoden aikana sitä, mitä yhdessä viime hetkillä suunniteltiin, onnistuen ja hammasta purren, ollessani vihainen.
Nyt, kun vanhempani alkavat olla jo iäkkäitä, olen miettinyt kuolemaa. Lisäksi ympärillä on kuulunut ikäviä uutisia sairastumisista. Päälimmäisenä tulee mieleen

3 kommenttia:

  1. Puhut asiaa. Hautajaiset - vaikka pienet uurnan laskutilaisuus on tärkeä osa surutyötä! Kun Enoni hautasin 1,5v sitten niin koin hyvin tärkeäksi sen hetken kun sain hänet lähettää viimeiselle matkalle. <3

    VastaaPoista
  2. Totta puhut! Muistotilaisuudenhan voi aina järjestää vaikka hautajaisia ei olisikaan. Läheisiä menettäneenä olen kokenut haudalla käynnin tärkeäksi. Itse olen lasteni kanssa sopinut omista jäännösteni loppusijoituksesta (ei hauta) jotta voivat halutessaan tulla muistelemaan ja vaikka kynttilän tuoda. Tärkeitä asioita joita monikaan ei eläessään tule ajatelleeksi.

    VastaaPoista
  3. Multa on jäänyt kahdet lähisukulaisen hautajaiset väliin oman sairauden vuoksi. Tällöin olen jättänyt heille hyvästit itsekseni. Toisella kerralla tein kortin pois nukkuneelle. Se oli minun tapani tehdä surutyö ja jättää hyvästit. Vieläkin lähetän heille terveisiä, sinne missä ovatkaan. Olisi hyvä, jos pystyisit käsittelemään asian jotenkin jälkikäteen. Voisitko vaikka sytyttää kynttilän ystäväsi muistolle tai viedä kukan jonnekin, jossa olette olleet yhdessä? Jäähyväiset voi jättää monella tavalla, jos ns. virallinen tapa ei toteudukaan. Kurjaa, että olet joutunut elämään tämän asian kanssa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva lukea. Jätäthän oman blogisi tiedot, että pääsen vastavierailulle.