keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kynsilakkakoruja

En oikein tiedä, et pitäiskö mun huolestua vai olla iloinen...
Kun palasin kotiin lauantaina Tikkurilan markkinoilta, oli meidän keittiössä meneillään kynsilakkakorukurssi ja Riiviö opetti kuinka homma tehdään. Oppilaana oli hänen kaksi kummitätiään. 
Eilen sitten tilanne oli taas sama, mutta nyt kurssi käytiin englanniksi ja oppilaana oli 17v poika Brasiliasta ja toinen lauantain kummitädeistä.
Koska meille vähän huonosti tällä hetkellä mahtuu vaihto-oppilas asumaan, niin onneksi sentään saan toimia tukihenkilönä Pedrolle. Koen valtava rikkautena uusien ihmisten tapaamisen ja yhteyden pidon. 
Mutta nyt pakkaamaan myytäviä juttuja viikonloppua varten, meille tulee hienot askartetreffit Orimattilaan.

2 kommenttia:

  1. Eipä ole omena kauas puusta pudonnut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neiti ei ole aikoihin askarrellut mitään, tuo murrosikä vei vallan mukanaan. Nyt on uusi innostus alkanut taas, mikä on kiva juttu.

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva lukea. Jätäthän oman blogisi tiedot, että pääsen vastavierailulle.