Kahdeksas taivas
toimii yhteistyössä Hope- yhdistyksen kanssa
ja järjestää Leimailutaivas- tapahtumassa
askartelutarvikekeräyksen
pääkaupunkiseudun vähävaraisten perheiden lapsille.
Voit tuoda keräykseen kaikki itsellesi tarpeettomat mutta käyttökelpoiset askartelutarvikkeet, joista uskot olevan iloa lapselle.
Myös kangastilkut, langat ja paperit ovat tervetulleita.
Hope- yhdistyksen asiakkaina on huostaanotettuja lapsia, nuorisokodista itsenäistyviä nuoria, vähävaraisia tai äkillisen kriisin kohdanneita perheitä. Hope tukee asiakkaitaan vaate- ja tavaralahjoituksilla, tukemalla lasten harrastusmahdollisuuksia ja järjestämällä vapaa-ajan elämyksiä.
Leimailutaivaassa kerätyt askartelutarvikkeet lahjoitetaan suoraan Hopelle jaettavaksi asiakasperheilleen. Tekemällä lahjoituksen annat askartelun riemua lapselle, jolla ei siihen itsestään riippumattomista syistä ole muuten mahdollisuutta.
Kyselyt ja tiedustelut info@kahdeksastaivas.fi
Hieno homma, takuulla osallistun.
VastaaPoistaWau, minä myös mukana! :)
VastaaPoistaLoistavaa, I'm IN!! Juuri tässä olen pähkäillyt, että mihinkähän tuo kaikki ylimääräinen "kelpais" :)
VastaaPoistaTuli tämä kuin tilauksesta!!
Heidi
Hienoa, että tällaista tempausta on tarvittu. Nyt vaan tietoa jakamaan urakalla.
VastaaPoistaHienoa! Täytyykin käydä varastot läpi :)
VastaaPoistaKerronpa teille, mitä odotettavissa on:
VastaaPoistaSiivosin omat askartelutarvikelaatikot, kaapit, pussuja ja nyssäkät. Kasasin kaikki vuosia nurkissa pyörineet langat, kerän loput, tilkut, kartongit, paperit ja koristeet. Siitä tuli kaksi isoa ikeakassillista ja pari muovikassillista tavaraa. Enää en muista, mistä sain vinkin, että Hopelle kyllä kelpaa kaikki mikä liittyy tavalla tai toisella lapsiin. Otin yhteyttä Hopeen ja sain lähellä asuvan kriisiperheen yhteystiedot, jotka voisivat toimittaa tavarat Hopen Herttoniemen varastolle.
Oli viileä loppusyksyn ilta, kun soitin tuon asunnon ovikelloa. Oven avasi perheen "vanhemmat" eli kriisiperhehoitajat. Paikalla oli sillä hetkellä kaksi n. 3-4 vuotiasta tyttöä, ujoina ja varmasti vähän pelokkainakin kurkkivat nurkan takaa. Isä nosti kassit eteiseen - kassista pilkotti glitteripaperin nurkkaa, langanpätkää, paljetteja, kartonkia... Tyttöjen ilme kirkastui sillä sekunnilla. "Saadaanko me katsoa?" Tyttöjen riemulla ei ollut mitään rajaa, kun pääsivät katsomaan, mitä kassit sisäänsä kätkivät... Nämä pikkuiset tytöt oli muutama päivä aiemmin huostaanotettu kiireellisesti ja toimitettu ilman mitään omia tavaroita tähän kriisiperheeseen. Saattaa olla, etteivät he olleet koskaan aiemmin saaneet askarrella tai tehdä mitään luovaa omilla käsillään.
Minulle tuli kiire pois paikalta. Painettuani oven kiinni takanani, tuli itku. Näille suloisille tytöille tuli Joulu, kerrankin ja etuajassa... Sillä sekunnilla päätin, että tämä ei jää ainoaksi kerraksi.
Tuosta on aikaa jo useampi vuosi, mutta edelleen nuo liikaa maailman pahuutta nähneet siniset silmät ovat piirtyneet muistin syviin sopukoihin kuin polttomerkki.
- Kirsi/ Kahdeksas taivas