sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Varkaita


Pakko nostaa tämä aihe esiin, vaikka olenkin miettinyt jonkin aikaa, että nielenkö vaan itsekseni...


Kun olen nyt tämän syksyn aikana pitänyt aika monta kurssia ja ottanut Sinelliinkin omia tavaroitani mukaan, niin en todellakaan olisi voinut uskoa, että joku vie  jotain minun omaani. Siis en ole niin sinisilmäinen ettenkö uskoisi varkaita olevan, mutta askartelijoiden parissa en olisi tahtonut sitä uskoa.


Huomasin kyllä heti ensimmäisen kurssin jälkeen, että säiliösivellin ja VersaFinen iso musta mustetyyny olivat kateissa. Olin niihin kylläkin laittanut omat puumerkkini, mutta silti ne kelpasivat. Leimasimien katoamista en huomannut silloin heti, mutta nyt olen nekin kadonneet yksilöt tajunnut. Kyllä mä muistan kaikki mun leimat, vaikka en ehkä juuri kaikkia sillä hetkellä mukaan ottamiani.


Kuinka mekin ollaan tapaamisissa jätetty omat tavarat varsin huolettomasti vahtimatta luottaen että ne säilyy. Jatkossa kannattaa varmaan miettiä vähän tarkemmin.


Minunkin täytyy kaiketi kurssien jälkeen pyytää askartelijoiden näyttämään kassinsa ennen kuin he voivat poistua. Voin kertoa, että mua sapettaa ja suunnattomasti. Ei niinkään se raha, jonka joudun käyttämään uudestaan vaan se työ, että tilaan uudet tavarat Ruotsista. Kyseessä on osa niistä leimasimista, joita ennakkotilattiin Stämpelbodenilla ja vaan tietty erä eikä kaikkia enää edes saa. Toivottavasti askarteleminen minun tarvikkeillani tuottaa mielihyvää, että kannatti varastaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva lukea. Jätäthän oman blogisi tiedot, että pääsen vastavierailulle.