Pieni kevennys

Meillä on harvinainen sukunimi, meitä on vain 17 kpl eli itseasiassa
sukunimeni on harvinaisempi kuin etunimeni. Pappa on siis ainoa lapsi
ja minulla ei hänen puoleltaan ole setiä tai tätejä, vaan hänellä on
serkkuja ja minulla siis pikkuserkkuja. Ne on kuitenkin jo sen verran
kaukaisia sukulaisia, että todella vähän tulee pidettyä yhteyttä.

Meidän Mamma oli sitten lääkärillä ja istui siinä noin 15 minuuuttia
erään naisen vieressä. Kun lääkäri kutsui sisään, niin Mamma kuin se
vieressä ollut nainenkin ponkasivat pystyyn. Siinä sitten kyseltiin,
että etunimi oli?

Mamma oli siis istunut pikkuserkkuni vieressä tietämättään... me
ollaankin tavattu viimeksi vissiin pikkuserkkuni mummon hautajaisissa
joskus 80-luvulla, joten ei ihme, ettei kumpikaan tuntenut.

Tosin taitaa olla varsin yleistä, että kun ensin osallistutaan häihin, niin seuraavat sukukekkerit on hautajaiset.