Vehmaa kutsui

Toimin jälleen kuskina, ihan omasta tahdostani kylläkin ja aamulla starttasin klo 7 hakemaan muuta matkaseuruetta mukaan. Ensin hain Maijun, sitten Helin ja lopuksi Tiinan. Olimme siis menossa Vehmaalle Tatsin Heta ja Sammakko- askartelukeitaan avajaisiin.


Matka sujui varsin hyvin nauraessa ja vain yhdellä pissatauolla mennessä. Paikalle ei kuitenkaan ehditty ennen Annea, vaikka tarkoitus oli. No, ei me myöhästytty alusta kuin 10 minuuttia. Eikä oltais myöhästytty ihan sitäkään, jos mulla olis toiminut jarrut samaan syssyyn kartturin kanssa. Mä siis hurautin ensin hienosti ohi, mutta onneksi vähän matkan päässä oli bussipysäkki ja ei kun ympäri.
Tatsi ja Ansku saivat siis kasvot, kun onhan tässä tullut meilejä laiteltua ja vaihtoihin osallistuttua. Juttua riitti reilut pari tuntia ja olishan me voitu rupatella pidempäänkin, mutta tämäkin sai jo päivälle kaiken kaikkiaan mittaa 12 tuntia mun osalta, siis kaikki muu lisäksi...

Ihan tyhjin käsin en tietenkään voinut reissuun lähteä ja teinkin Hetaan oman vieraskirjan


ja etusivulle kirjoitin näin, riimit eivät ole omani.


Meidän ryhmä rämä on tässä, paitsi minä loistan kameran takana ;-D


Mun ostokset on tässä, ensin 3d-kuvia, joista etualalla olevat rockhardfairies ovat Riiviölle, joka ei nyt ehtinyt mukaan.


ja tässä vielä ääriviivatarrat ja leimasimet

Kuvan pupujussitarrat ovat Hetalta lahja Riiviölle.

Hetan jälkeen ajettiin Kustavin savipajalle, jossa oli siis pajoja useampia. Astioita oli jos jonkinlaisia...

Hopeakoruja ihasteltiin myös, joskin Maiju sai sepänkin nauramaan meidän kanssa. Ehkä meidät muistetaan siellä pieni tovi ;-D Lsiäksi tekstiilipajassa oli oiva pikkuinen, joka konttas meidän perässä kovasti.
Tässä vaiheessa alkoi olla jo nälkä, mutta ruokapaikka piti etsiä sen mukaan, että mä pääsen uimaan. Siis enhän mä mitään uimapukua muistanut ottaa mukaan, mutta se ei olis haitannut tahtia. Ihan mihinkään yleiselle rannalle en kyllä halunnut, mutta kun löydettiin ihan kiva kallio syödä Tiinan laittamat eväät, niin uintikin olisi onnistunut siinä vieressä, mutta... rantakivet oli tosi liukkaat ja epäilin etten pääse vedestä ylös. Se sitten jäi, mutta vesi oli tosi lämmintä.

Tämän jälkeen ajettiin halikkoon Pinettaan. Mä ostinkin sieltä jotain pientä

Loppumatka kotiinpäin etsittiin sitten pehmiksiä myyvää kioskia/huoltoasemaa ja ei myydä matkalla missään oikeita pehmiksiä. Tämä oli hienoinen pettymys, mutta saatiin me jotkut pehmiksen tyyliset, joiden merkkiä en muista. Se oli sellainen purkki, joka rutistettiin vohveliin ja makuja oli 4 eri sorttia.

Kiitokset matkaseuralle, hauskaa oli. Muiden postaukset asiasta voit lukea heidän blogeistaan.