Sattuuhan sitä...

Siis joitain asioita vaan siirtää ja siirtää, mun piti mansetti tehdä tänäänkin, mutta aikaani tuhlasin keittiössä. Siis yritin houkutella Riiviötä perjantaina kauppaan, kun salaattikamat oli loppu, mutta eihän sitä kiinnostanut ja mä sitten kokonaan unohdin, että eilen oli pyhä ja kaupat kiinni. Joten meillä ei käyty kaupassa ja nyt viikonlopun sain sitten miettiä, että mitä meillä syödään. Tosin tässäkin tilanne on vähän kuin askartelutavaroissa, että vaikka kuukauteen en pääsis kauppaan, niin meillä vain salaattikamoista, munista ja kermaviilistä tulee pula. Siispä leivoin piirakkaa tänäänkin ruoan lisäksi, että saan huomenna eväät töihin. Tässä siis tonnikalapiiras.


Lupasin kertoa tästä työkenkäjutusta ja nyt se alkaa olla kivassa vaiheessa... Töissäni kaikki tehtaalla olijat käyttävät turvakenkiä ja minäkin käytin niitä 3 päivää ja pikkuvarpaasta lähti kynsi. Kun sanoin sitten, etten laita kenkiä enää jalkaan, niin tehtaanjohtaja sanoi etten sitten astu jalallani tehtaan puolelle, sain siis elämäni ensimmäisen porttikiellon! Sain  tilalle kyllä muita korvaavia töitä ja lomaakin meillä vietettiin pari viikkoa ja minä pari päivää ylimääräistäkin ja nyt perjantaina löysin sitten kengät joita kyllä vielä tehtaalla fiksataan mun jaloille sopiviksi, mutta saan siis palata huomenna töihin ja oletettavasti keskiviikkona pääsen oikein tehtaankin puolelle kokeilemaan kenkiä käytössä. Siis niin nämä perjantaiset kuin ne aiemmatkin, tuntuivat kokeillessa tosi hyviltä jaloissa, mutta käyttöhän sen todellisuuden sitten näyttää. Kävin mä katsomassa Lahdessakin kenkiä, että oikein pitkän kaavan mukaan ajelin, mutta siellä kokeilukengät olivat kokoa 39-42 ja en sitten edes viitsinyt kokeilla mun 35:en jalkaan niitä.
Siis ongelmahan tässä oli alunperin se, että  mulla on ongelmajalat ja lääkärin paperi, ettei mun tarttis edes käyttää umpinaisia kenkiä.  Nyt sillä paperilla ei ollut virkaa enää ja  mä paheksuin sitä. Toki ymmärrän myös työnantajapuolta, että säännöt koskee kaikkia ja viime kädessä kengät vaikka teetetään jokaiseen jalkaan sopivat.
Lisäksi tosin paheksuin sitä, että ylitöinä kävin Lahdessa kenkiä sovittamassa, mä en harrasta ylitöitä, kun yh olen. Ja mulla oli Tal-vapaita jäänyt viime vuodesta, niin pidin niitä nyt 2 päivää ja toisena niistäkin kävin sovittamassa kenkiä. Ok, saan siitä erillis korvauksen, mutta meidän pomot unohtaa sen, että meillä on myös elämää työajan ulkopuolella ja varsinkin mulla on. Nytkin siis keskeytin päiväni, että menin kokeilemaan kenkiä ja vaikka saan siitä rahallisen korvauksen, niin ei raha kyllä korvaa kaikkea. Ja varsinkin, kun sitten kysyin lupaa palata töihin huomenna, niin mua olisikin sitten tarvittu ne kaksi päivää töissä koneella kirjoittelemassa viime vuoden rästitöitä, joile yhtäkkiä tuli kamala kiire.
Eniten mua sieppas se, että olin pyytänyt koko tätä viikkoa vapaaksi jo marraskuussa, koska Riiviöllä oli lomaa ja se ei sitten sopinut millään. Kun saan lapseni vietyä Lahteen hoitoon, niin voisitkos kuitenkin pitää vapaata? Tuli hiukka fiilis, että mennäänkö taas perse edellä puuhun...
Mutta huomenna uusi päivä ja uudet kujeet.