Osallistuin jokin aika sitten Naisyrittäjien fb-ryhmässä tällaiseen ketjuun, et yllätä ja kenties piristä päivää. Itse lähetin heijastimen matkaan, lähinnä ajatuksella, että kulje turvassa.
Tänään hain postista oman yllätykseni... ja todellakin tllätyin, jopa hiukan liikutuin. Paketista löytyi aivan ihanat minikokoiset tuohivirsut ja pari tuohisormusta
Eniten kuitenkin mieltäni lämmitti kirje, joka oli kirjoitettu juuri minulle. Kirjoittaja oli lukenut blogiani, facebook-sivujani ja sitten päättänyt kirjoittaa. Olen kirjoitranut itse paljon kirjeitä teinivuosina, kuten ehkä moni meistä, mutta näin aikuisena ei meilejä voi verrata kirjeisikn, vaikka kirjekin olisi kirjoitettu koneella.
Tuohivirsuilla on myös mulle merkitys. Aikoinani opettelin sutoa ajamaan veljeni rattivaihteisella, vm-69 Mossella, jossa ei siihen aikaan ollut edes turvavöitä. Itsekin toki olin 15-vuotias, kun autolla sain ajella ja veljeni käskystä vain takaperin. Eli mummolasta toiseen, yksityistietä pitkin peruuttelin menemään.
Mossen elinkaari päättyi 31.7.1989, päivänä jolloin olin itse ollut ensimmäisen päiväni töissä Fazerilla. Veljeni joutui vesiliirtoon ja Mosse päätyi romuttamolle, jäljelle jäi vain tuohivirsut, jotka keikkuivat kojelaudalla. Nyt nämä uudet virsut saavat paikan nykyisessä autossani, oletettavasti taustapeilissä roikkuen.
