Niin on taas odotettu päivä takana päin...
Perjantai oli yrittäjän päivä ja kyllä alkuvalmistelut Masalassa pitää aloittaa jo silloin... messuihin, vaikka pieniinkin, kuuluu paljon taustatyötä, joka ei näy ulospäin. Luvat, vakuutukset, järjestysmiehet... Toki kiirusta pitää eniten pari päivää ennen messuja, kun pakataan ja hinnoitellaan tavarat valmiiksi ja viedään ne hallille. Lisäksi on vielä kaikki pöytien esille laittamiset, sähköjohtojen vetämiset ja muiden kauppiaiden vastaanotto. Onneksi tässä meitä auttoivat sählyn A-junnut, varsin komeita, ahkeria ja kohteliaita nuoria miehiä.
Jo ennen sitä on pohjakartan piirtäminen, kokonaisuuden katsominen, että kaupat tukisivat toinen toisiaan ja otettava myös huomioon poliisin vaatimuksen järjestämisessä ja paloturvallisuus jne. Mainostamista uohtamatta, joka varsinkin kesäaikaan on haastavaa; ihmiset lomailevat, mökkeilevät ja mainosten jako tapahtumissa ja messuilla on kuitenkin se helpoin tie.
Mutta lauantai aamu se valkeni varsin sumuisissa merkeissä... Hakunilan mäellä näytti tältä, mutta Kehä III:lla tilanne vaan paheni. Mielenkiintoinen 45 km sumussa, joka oli kova.
Olin jo perjantaina laittanut omaa osastoani valmiiksi, paljon oli uutuuksia leimasimissa ja stansseissa... Seuraavaksi näitä löytyy Wanhan sataman Kädentaidosta parin viikon päästä eli 20.-21.9. Olemme D-hallissa. Mun uskolliset apulaiset.
Oletko lukenut uusimman
Taikalehden? Siellä on juttua Veikasta, joka on 13-vuotias teippitaituri. Veikka ihastutti meitä taidoillaan myös täällä.
Takalehden Anu, aina niin piristävän värikkäänä paikan päällä.
Ikäviäkin uutisia päivän aikana oli... Klemmarikellarin Jonna on joutunut sairaalaan eikä päässyt tulemaan paikalle. Mikko ja Jonnan äiti kuitenkin hoitivat homman kotiin, hyvin on Jonna joukkonsa kouluttanut. Paranemisia Jonnalle!!
Päivä meni aika sumussa, paljon oli tuttuja ja naurua ja juttua riitti, mutta taas on kamera lopettanut toimintansa tässä kohtaa. Eli jos sinulla on blogissasi juttua päivän tapahtumista, niin laita linkkiä kommentteihin, että me muutkin päästään kuvia katsomaan. Kiitos.
Kun kaikki oli sitten illalla pakattu takaisin autoon, ajettu kotiin ja taas purettu pois, niin aika oli mennä syömään. Nyt tänään täytyy laskea, että mitä jäi ja mitähän kenties tarvitaan lisää seuraavin koitoksiin.
Joskus kauan sitten Klemmarikellarin Jonna on sanonut, että kun tämä työ on niin yksinäistä pakertamista kotona, niin se kaikki palkitaan tapahtumissa ja messuilla, jossa saa tavata paljon ihmisiä. Tähän samaan voinen yhtyä. Kiitoksia kaikille kauppiaille ja asiakkaille, teille jotka mahdollistatte tämän tapahtuman. Vaikka minä sen järjestän, niin enhän minä sitä itselleni yksin tee, kyllä tarvitsen siihen teitä kaikkia.
Seuraava kerta on
Merkkaa jo kalenteriisi ja nähdään Masalassa!!